*

Daniel Kaartinen Suomen etu on sinunkin etusi

Ylioppilaslehtien lakkauttaminen alkusoitto edistykselle

Elämme murroskautta, missä eri poliittiset liikkeet alkavat vähitellen kyseenalaistaa korporatismin ja järjestövallan, minkä alla me elämme. Jokaisella elämän osa-alueella toimii erilaisia yhdistyksiä ja järjestöjä, joilla on jos jonkinmoinen lain takaama mandaatti periä suojelurahaa kustantaakseen suojatyöpaikkojaan. Sen lisäksi nämä parapoliittiset instituutiot myös tekevät ahkeraa lobbaustyötä, hamstraten itselleen yhä enemmän valtaa.

 

Lähin tällainen toimija opiskelijalle on ylioppilaskunta, ja sen myötä koko ylioppilasliike. Perustuslaissamme on säädetty yhdistymisvapaus, johon kuuluu myös vapaus olla liittymättä mihinkään yhdistykseen. Huonosti käy, jos et kuitenkaan suostu maksamaan ylioppilasmafialle, kun yliopistoon pääset. Opiskeluja ei voi suorittaa, ellei ole ylioppilaskunnan jäsen. Täten ylioppilaskunnilla on käytännössä verotusoikeus opiskelijoihin. Vuosittaista jäsenmaksua voi ylioppilaskunta nostaa surutta, kustantaakseen yhä paisuvan budjettinsa. Ei tällaista ole muissa opintolaitoksissa, ainoastaan yliopistoissa.

 

Itse Lappeenrannan yliopiston ylioppilaskunnan edaattorina olen saanut seurata kauhuissani, kuinka menoja lisätään, liitytään uusiin kattojärjestöihin ja tehdään vastuuttomia poliittisia kannanottoja opiskelijoiden puolesta. Viimeisin jäsenmaksun korotus oli 8 %. Vastuuton budjettikuri ja huono taloudenhoito ovat verotusoikeuden mahdollistamia. Pitäähän kuitenkin bileet ja risteilyt ylioppilaskunnan kärkitoimijoille jotenkin kustantaa. Nämä ns. edunvalvojat valtakunnan tasolla syytävät nyt opiskelijoiden rahaa myös ulkomaille KENKKU – nimisen kehitysyhteistyön muodossa. Nekin rahat häviävät, kenkkulan kaivoon. Kyllä kehdataan, jopa opintotukileikkausten jälkeen.

 

Voin kuitenkin olla äärimmäisen tyytyväinen siihen, että olen päässyt myötävaikuttamaan paikallisen ylioppilaslehden Aalefin lakkauttamiseen. Me emme enää tarvinneet tätä ylioppilasmafian äänenkannattajaa, ja se on heti pois myös ylioppilaskunnan menoista, mikä vähentää painetta nostaa ylioppilasveroa. YO-lehtien lakkautus ympäri Suomea on ensimmäinen askel kohti vapaampaa maata, missä kenenkään ei tarvitse pakon uhalla rahoittaa parapoliittisia toimijoita opiskellessaan. Paras osallistumisen tapa on vapaaehtoinen, ei pakotettu.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän juhanikahelin kuva
Juhani Kahelin

Kävin eilen Helsingin yliopiston kirjastossa Vuorikadulla. Ovenpielessä oli lehtitorni - Ylioppilaslehti. Se pitää ottaa, tottakai. Vai onko tämä sittenkään Ylioppilaslehti? Ehkä se on. Selasin läpi, en löytänyt juuri mitään kiintoisaa. Yrittää nostattaa sukupolviristiriitaa ja valtakysymyksiä sukupolvien välillä. Feminismin lailla sellainen on köykäistä mikäli se peittää näkyvistä kaiken muun.

Seuraavan numeron luvattiin ilmestyvän lokakuun lopulla, kuulemma ilmestyy 6 kertaa vuodessa (jos oikein muistan).

Tampereen Aviisi taitaa sentään olla paremmin hengissä, onneksi. Siitä löytyy monipuolisempaa luettavaa.

Muuten, mitä hain kirjastosta. Kahta uutta kirjaa Lauri Viidasta, tekijöinä Katajamäki ja toisessa Löytty. Katajamäen kirja löytyi - onpa hauskaa, kiintoisaa ja antoisaa luettavaa. Lauri Viita - mikä persoona. Ei ole tänään sellaisia, näistä tervoista tai itkosista. Mutta Viidan kaltaista luettavaa on turha enää etsiä Ylioppilaslehdestä, ainakaan Helsingissä.

Toimituksen poiminnat